Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 4: Kamera

Tarinassa suoritetaan tehtävää Jotain on vialla

 

(kertojana Chespie)

Jopas nyt jotain. Alexander, uusi ja lupaavalta vaikuttanut omistajani olikin siis rikollinen. En tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Enhän minä nyt rikollisen pokemoniksi voinut jäädä.

 

Lycanroc puraisi Ursaringiä käteen. Tämä älähti ja löi Lycanrocia. Katselin pelokkaana tappelua. Nuo kaksi tappelivat minusta, siitä kumpi saisi syödä minut. Lisäksi yläpuolella väijyi Fearoweja, jotka olivat valmiina syöksymään kimppuuni kunhan kaksikon huomio herpaantuisi. Lähdin ryömimään hädissäni pakoon, vaikken edes tiennyt minne menisin. Metsä oli täynnä vaaroja.

 

Ei, metsään palaaminen ei ollut vaihtoehto.

 

Nälkä, nälkä, ja vielä kerran nälkä. Olin syönyt viimeksi viikko sitten joitain ihmisten tiputtamia ruoantähteitä. Pengoin roskista, mutta siellä oli vain muovia ja pahvia. Meowkaan ei ollut löytänyt mitään syötävää. Äkkiä joku ihminen tuli paikalle.

"Haa! Kaupungissa ei suvaita villejä pokemoneja!" hän huusi. Juoksin hädissäni pakoon, vaikken edes tiennyt minne menisin. Kaupunki oli täynnä vaaroja.

 

Ei, kaupunkiin jääminen ei ollut vaihtoehto.

 

Minulla ei kai ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä Alexanderin luokse. Hän oli kaivanut taskustaan kameran, jonka oli aiemmin saanut joltain jopa ihmisten mittapuulla oudolta mieheltä. Alexander ilmeisesti halusi tutkia sitä tarkemmin. 

 

(kertojana Alexander)

Tutkin kameraa. Ainakin se näytti ihan tavalliselta vanhalta kameralta, jonka kuvat täytyi kehittää pimiössä. Se myös toimi normaalisti. Kokeilin ottaa sillä kuvan tiiliseinästä. Kamera toimi ihan niin kuin normaali. Aloin jo epäillä, oliko mies huijari, mutta sitten muistin mitä hän oli sanonut. Kuva piti kehittää pimiössä. Otin Chespien pokepalloon ja suuntasin sinne.

 

Hearthomessa oli vain yksi vanha pimiö. Sitä pyöritti joku vanha mies, joka piti vanhasta tavarasta ja myös keräili sitä. Sen lisäksi hänellä oli maitokauppa, Wanhoja Leluja-kauppa sekä kirjakauppa, jossa myytiin vanhoja kirjoja. Hänellä oli kuitenkin ehkä yhteensä kymmenen asiakasta vuodessa...

 

Olin oikeassa, pimiössä ei ollut yhtään jonoa. Pääsin suoraan miehen luokse.

"Päivää, nuori mies. Mie oon Ludvig Ardihes, tään pimiön omistaja. Miten mie voin auttaa?" vanhus kysyi.

"Kehittämällä yhden kuvan", vastasin.

"No jopas nyt jotain. Luulin että te nuoret käytätte nykyisin niitä tiktak-kameroita", Ludvig sanoi.

"Se on digitaalikamera eikä tiktak-kamera", korjasin. "Ja minulla kyllä on sellainenkin, mutta tätä tiettyä kuvaa varten halusin käyttää tätä."

"Selevä juttu. Haluatkos sie että mie kehittää sen nyt heti?" Ludvig kysyi.

"Kyllä, se olisi mukavaa", vastasin.

 

Vanhukselta meni muutama minuutti puuhasteluun, sitten hän tuli takaisin luokseni.

"Ooppas sie ollut onnekas, kun sie oot nähny tommosen erikoosen Turtwigin", Ludvig sanoi. Otin kuvan häneltä, ja katsoin sitä. Siinä oli tiiliseinän lisäksi joku ruskeasävyinen Turtwig. Se ei ollut normaali Turtwig. Se ei ollut edes shiny. Se oli joku erikoisväritteinen pokemon, joista olin kuullut opiskellessani tutkijaksi.

 

Erikoisväritteisillä pokemoneilla on erikoinen väritys. Toisin kuin shinyt, ne ovat useimmiten ihmisten luomia tai muokkaamia pokemoneja, mutta joku harvinainen luonnonilmiö voi myös aiheuttaa sellaisen. Toisin kuin shinyillä, erikoisväritteisillä pokemoneilla väritys auttaa joskus muutenkin kuin hienon näön vuoksi. Yhdellä pokemonilla voi olla useampi erikoisväritys, mutta vain yksi kerrallaan.

 

"Se tekis kymmenen markkaa", Ludvig sanoi.

"Sori, mulla on vaan euroja. Tässä vähän", sanoin ja heitin muutaman kolikon Ludvigille.

"Mie en kyllä noita nykymaailman euroja hirveesti ymmärrä, mutta menköön ny tällä kertaa", Ludvig sanoi.

"Kiitos. Teistä oli paljon apua", sanoin ja lähdin pimiörakennuksesta.

 

Ulkopuolella tutkin vielä sitä kuvaa. Tiiliseinä oli aivan samanlainen kuin se olikin, ainoastaan Turtwig oli tullut siihen. Ja kuitenkin olin ihan sataprosenttisen varma, että tiiliseinän edessä ei ollut ollut erikoisväritteistä - eikä kyllä tavallistakaan - Turtwigiä.

 

"Mitä mieltä sinä olet, Chespie?" kysyin ja päästin Chespinin ulos pokepallosta. Tämä ei sanonut mitään. Näytin sille kuvan, ja Chespien kasvoille nousi yllättynyt ilme. Sitten tämä pudisti päätään, aivan kuin ei olisi tiennyt vastausta. En kyllä minäkään tiennyt. Mutta enhän minä olisi tutkija, jos en selvittäisi asiaa.

 

(kertojana Chespie)

Nyt Alexander halusi minun auttavan sitä tuon kuvan kanssa. Minähän ymmärrän siitä vähemmän kuin se! Tajusin vain, että siinä on tiiltä ja oudonvärinen Turtwig, vaikkei siinä ollut Turtwigiä kun kuva otettiin. Alexander voisi mieluummin pyytää jonkun viisaista - ei, älykkäistä - ihmisistä auttamaan sitä. Vaikka sen papparaisen, jolta hän sai kameran.

 

Mutta ei, sitä Alexander ei tehnyt. Sen sijaan hän otti uuden kuvan tiiliseinästä, ja vei sen taas pimiöön.

"No jopas nyt jotain, kaksi asiakasta saman päivän aikana. Sie taijat olla innokas kuvaaja", Ludvig päivitteli, meni puuhastelemaan muutamaksi minuutiksi ja tuli sitten takaisin. Hän näytti kuvaa meille. Siinä oli pelkkä tiiliseinä.

"Et sitte tainnu uuestaan saada erikoosta pokemonias kuvaan. Ehkä siun pitäisi yrittää tiktak-kameralla", ukko huomautti.

"Se on digitaalikamera, enkä usko että siihen vaihtaminen auttaisi. Tässä rahat", Alexander sanoi.

 

(kertojana Alexander)

Tämä muuttui aina vaan oudommaksi ja oudommaksi. Nyt siinä ei ollut erikoisväritteistä Turtwigiä, joten vika ei voinut olla kamerassa. Olin ajatellut, että siinä olisi joku vika, jolloin se lisäisi aina erikoisväritteisen Turtwigin johonkin kohtaan kuvaa. Mutta ei, niin se ei ollut.

 

Purin sitten kameran osiin, eikä mitään vikaa löytynyt. Päätin sitten tutkia kameran historiaa, ja menin saman miehen luokse, jolta olin saanut kameran. Hän oli jostain syystä edelleen samassa paikassa Xatunsa kanssa. Tosin nyt miehen kanssa oli myös Pangoro, Sawsbuck ja Prinplup.

 

"Mitä tälle kameralle on käynyt? Miksi siihen tuli erikoisväritteinen Turtwig? Mistä tiesit että kamera on, no, outo? Mistä sait sen? Ja ennen kaikkea: kuka olet?" tivasin mieheltä. Tämä ei ollut moksiskaan, vaan pysyi rauhallisena.

"Vastaan viimeiseen kysymykseesi ensin. Nimeni on Albert Elicharub, ja olen 89-vuotias. Olen työskennellyt kauppiaana, lääkärinä, postimiehenä, ja taisinpa joskus nuorena olla osa Elite Fouria. Nykyisin kuitenkin lähinnä autan nuoria pokemonmatkoillaan", mies vastasi. "En tiedä miksi siihen tuli erikoisväritteinen Turtwig, itselläni siihen tuli erikoisväritteinen Piplup, joka on nyt Prinplup ja osa tiimiäni."

 

"Tarkoitatko että tuosta Turtwigistä tulee osa tiimiäni!?" kysyin.

"Se on mahdollista", Albert sanoi. "Sain kameran eräältä henkilöltä, jonka nimeä en valitettavasti voi paljastaa. Tiesin kameran outoudesta kokeilemalla, ja kameran tapahtumista ennen kuin se päätyi minulle en valitettavasti tiedä."

"Kiitos tiedoistasi", sanoin.

"Kiitos itsellesi, kun jaksoit kuunnella minua. Xatu, Fly!" Albert käski. Xatu nousi ilmaan, ja Albert hyppäsi yllättävän ketterästi kyytiin. Sitten hän otti muut pokemoninsa takaisin pokepalloihin ja lensi Xatun selässä jonnekin.

©2019 Hidden Power - suntuubi.com