Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 3: Ukkonen

(kertojana Alexander)

Kävelin Hearthomen pienillä, varjoisilla kujilla. Suurin osa ei edes tiennyt niistä, sillä Hearthomen julkisivu oli valoisa ja hieno, mutta suurten lukioiden, hotellien ja tutkimuskeskuksien taakse kätkeytyi lahonneita puutaloja ja varjoisia kujia. Se oli aikanaan ollut pieni kylä. Kun Hearthomen kaupunki oltiin rakennettu, puutalot oltiin jätetty pystyyn rahan säästämiseksi. Nyt ne lahosivat kaikessa rauhassa.

 

Jatkoin eteenpäin, kunnes melkein törmäsin vanhaan mieheen. Miehen vierellä oli Xatu. Mies näytti hyvin viisaalta

"Haluatko minulta kameran?" hän kysyi.

"Ilmaiseksiko?" varmistin. Mies nyökkäsi.

"Mutta varo kun käytät tätä kameraa. Se ottaa kuvia, ja kun kuvan teettää pimiössä, siinä on jotain mitä kuvan ottohetkellä ei ollut", mies varoitti.

"Selvä", totesin ja otin kameran miehen kädestä.

 

Kymmenen minuutin päästä olin tullut lahojen talojen ja modernin kaupungin rajalle. Kaikkein suurimmat talot olivat juuri tässä, eikä pientä kylää näkynyt niiden takaa jos niitä katsoi etupuolelta. Ongelmana oli, miten pääsisin moderniin kaupunkiin. Pilvenpiirtäjien välissä oli kymmenen metrin korkuiset teräsaidat. Ainoa toivoni oli siis päästä pilvenpiirtäjien läpi, muttei sekään ollut helppoa. Vartijat seisoivat jokaisen oven kohdalla, ja alimmat ikkunat joissa ei näkynyt sisällä ketään olivat neljännessä kerroksessa.

 

Äkkiä kuulin jonkun pudottautuvan vartijoiden eteen. 

"Anteeksi, voisinko päästä sisään?" tuo joku kysyi. Hän oli ehkä 15-vuotias. Hänellä oli pitkä musta tukka. Päällään hänellä oli ihan tavalliset vaatteet: violetti huppari ja farkut.

"Et. Tämä ovi on vain tavaroiden kuljettamista varten, etkä sinä edes asu täällä", vartija vastasi.

"Oletko ihan varma?" tyttö kysyi.

"Kyllä", vartija vastasi.

"Siinä tapauksessa olen pahoillani", tyttö sanoi. "Crobat, Toxic!"

 

Tyttö oli jossain välissä onnistunut kaivamaan jostain pokepallon, ja oli nyt päästänyt Crobatin ulos siitä. Crobat oli myrkyttänyt vartijan, ja tämä kähisi nyt epätoivoisesti. 

"Et... selviä... rangaistu...", vartija kähisi. Sen pidemmälle hän ei ehtinyt, sillä tyttö kaivoi tämän taskusta pokepallon ja avaimen, avasi oven ja käveli sisään kuin olisi omistanut talon. Panin merkille myös sen, miten hän jätti oven auki, vaikkei ollut kiinnittänyt minuun mitään huomiota. En edes ollut varma oliko hän huomannut minua.

 

Kävelin sisään. Olisin tyhmä, jos en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni. Näin tytön kääntyvän käytävälle, joka vei huoneisiin. Käytävällä oli myös noin tytön ikäinen poika.

"Miten meni?" poika kysyi.

"Hyvin, Josh. Saat tän Poliwrathin, jonka pöllin vartijalta", tyttö vastasi.

"Kiitti, Dora. Olen muuten löytänyt meille sopivan huoneen. Siellä asuu vain joku kalastaja, jolla on tiimissään kymmenen Magikarpia", poika, jota oli kutsuttu Joshiksi, sanoi.

"Okei, veli. Hoidellaanko se heti?" Doraksi kutsuttu tyttö kysyi. Josh nyökkäsi. Kaksikko painoi hissin nappia.

 

Olin kahden vaiheilla, seuraisinko heitä, mutta lopulta järki voitti uteliaisuuden, ja kävelin pääovesta ulos kadulle. Siellä olikin täysi härdelli päällä, kun ihmiset juoksentelivat peloissaan, ja keltaisiin asuihin pukeutuneet ihmiset ottivat heidän pokemoneja ja estivät heitä karkaamasta. Keskellä tätä seisoi kolme henkilöä, jotka näyttivät kelta-asuisien johtajilta.

 

"Olette saapuneet todistamaan Team Thunderin nousua!" yksi kolmesta huusi.

"Soitan poliisille!" joku karjui. Samassa jonkun Team Thunderin jäsenen Electrike painoi hampaansa tämän kurkulle.

"Me olemme kolme Ukkoskomentajaa! Me emme johda Team Thunderia, mutta pomomme haluaa tietyistä syistä pysyä vielä tuntemattomana! Mutta me esittelemme mielihyvin itsemme!" toinen kolmesta huusi.

 

"Nimeni on Qwaire", ensimmäinen Ukkoskomentajista, noin 20-vuotias nainen, sanoi. "Olen erikoistunut ottelustrategioihin."

"Minä olen Michael", toinen Ukkoskomentaja, ehkä 30-vuotias lihaksikas mies, sanoi. "Erikoisalueeni on voima."

Kolmas Ukkoskomentaja, ehkä 5-vuotias tyttö, jolla oli punaiset silmät ja niissä hullu kiilto, vain nauroi.

"Hänen nimensä on Shadira", Qwaire sanoi. "Ja hän on erikoistunut kirouksiin."

 

"Ja nyt, kun olemme esitelleet itsemme, otamme loputkin teidän pokemoneista. Clefable, Sing!" Qwaire käski. Kaikki ihmiset, mukaanlukien minä, nukahtivat melkein heti. Viimeinen asia, minkä kuulin ennen nukahtamistani, oli se, kun Team Thunderin jäsenet alkoivat tyhjentää ihmisten taskuja.

 

Heräsin, kun minua lyötiin kovaa. Näin, että muut nukkuivat vielä. Näin myös, että suurin osa Team Thunderista, mukaanlukien Ukkoskomentajat, olivat lähteneet. Kymmenen oli jäljellä. Yhdeksän niistä näyttivät matala-arvoisilta jäseniltä, jotka tekivät kaikki helpot hommat, ja yksi keskitason jäseneltä, joka saattoi hyvinkin olla muiden yhdeksän pomo.

 

"Tiedän, että olet rikollinen. Joten kysyn, haluatko liittyä Team Thunderiin", keskitason jäsen sanoi.

"Vastaus on ei. Teen mieluiten hommia yksin, ja olen sitä paitsi myös tutkija", vastasin. 

"Oletko aivan varma?" keskitason jäsen kysyi.

"Sataprosenttisen. Ja minulla on kymmenen voimakasta pokemonia, joten älä yritä uhkailla minua", sanoin.

"Olet hankkinut itsellesi uuden vihollisen, Team Thunderin. Sinun sietäisi varoa!" keskitason jäsen huusi. Sitten hän juoksi pois muut yhdeksän perässään.

 

Kävelin takaisin lahojen talojen luokse. Otin Chespien ulos pokepallosta, ja kerroin sille mitä oli tapahtunut.

"Mekin olemme rikollisia, mutta olemme myös tutkijoita", sanoin Chespielle. Tämä näytti järkyttyneeltä, mutta se laantui pian ja ilme muuttui paheksuvaksi. En välittänyt.

"Ja nyt, voisimme aloittaa tutkimalla tämän kameran salaisuuksia", sanoin.

©2019 Hidden Power - suntuubi.com