Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 1: Tapaaminen

(kertojana Alexander)

"Miten niin olen muka liian nuori tutkijaksi!?" huusin raivoissani.

"Rauhoitu, Alexander", John sanoi.

"Helppohan sinun on sanoa, kun olet Tutkimusinstituutin jäsen!" raivosin. John oli suorittanut kolme vuotta sitten kokeen ja päässyt sisään. John oli minun 23-vuotias serkkuni, joka omisti kolme pokemonia. Minä en omistanut yhtään.

"Nuoruutesi lisäksi on yksi toinenkin este. Tutkimusinstituutin tutkijalla kuuluu olla pokemon kumppaninaan", instituutin johtaja Carl sanoi rauhallisesti. Carlin Magneton leijaili taustalla ilmassa. Suuntasin silmäyksen muiden pokemoneihin. Rhamosin Kabuto ja Amaura seisoivat hänen vierellä. Danan Prinplup auttoi Danaa raportin laatimisessa. Tharnin Machop ja Timburr kantoivat tämän tavaroita. Johnin Porygon leijaili Johnin vierellä. Nicon Kecleon asteli Nicon työpöydällä. Jopa siivoojilla oli Zigzagoonit auttamassa heitä. Olinko todella rakennuksen ainoa, jolla ei ollut pokemonia?

 

"Alexander, voit yrittää päästä viiden vuoden kuluttua uudelleen instituuttiin jos hankit itsellesi siihen mennessä pokemonin", Carl sanoi.

"Ei", vastasin. "Minä en halua liittyä tähän typerään instituuttiin, jossa on liikaa sääntöjä. Haluan olla tutkija, mutta haluan olla vapaa tutkija, joka päättää itse mitä ja miten tutkii!"

"Lähde sitten", Carl sanoi. Hänkään ei pysyisi rauhallisena pitkään.

"Sitten lähden. Omapa oli valintanne, kun ette päästäneet minua joukkoonne."

 

(kertojana Chespie)

Raahauduin istumaan penkille. Vaikka kaupunki oli ihmisistä erittäin sivistynyt, villeistä pokemoneista siellä ei pidetty ollenkaan huolta. Jouduin taistelemaan jokaisesta ruoanmurusesta sekä ihmisten että muiden villien pokemonien kanssa. Mutta luonnossa olisi vielä pahempaa. En olisi kestänyt enää päivääkään sitä ikuista pakenemista villeiltä petopokemoneilta. Ja kunhan on nopea, Hearthomen kaupungissa eläminen on mahdollista. Olin löytänyt itselleni suojan. Ihmiset sanovat sitä roskikseksi. Se on täynnä pahanhajuisia asioita, mutta ihmiset eivät yleensä etsi villejä pokemoneja sieltä. Ainoa pulma oli roskiksen viikottainen tyhjääminen. Onneksi tiedän, milloin ei saa olla roskiksen sisällä

 

Äkkiä tajusin liikettä lähelläni. Lähdin juoksemaan pakoon.

"Odota!" joku huusi takanani. Käännyin ja näin Meow-Meowthin, ainoan ystäväni kaupungissa.

"Oletko saanut mitään syötävää tänään?" kysyin.

"Nälkiintyneen Caterpien ja vähän leivänmuruja. Entä itse?" Meow kysyi.

"Vanhaa, pahanhajuista lihaa roskiksesta. Eikä sitäkään ollut paljon", vastasin. Meow irvisti.

"Ei täällä kyllä saa vatsaansa täyteen. Miksi sinä muuten edes asut kaupungissa?" Meow kysyi.

 

"Täällä ei ole petoja. Ainakaan yhtä paljon kuin metsässä. Miksi sinä asut kaupungissa?" kysyin vuorostani Meowilta.

"Yhden vedonlyönnin takia", Meow vastasi.

"Vedonlyönnin?" kysyin.

"Löin vetoa yhden Mightyenan kanssa siitä, että pärjään vuoden kaupungissa", Meow vastasi.

"Mitä saat jos voitat?" kysyin.

"Mightyenan koko berryvaraston. Usko pois, se on iso", Meow vastasi.

"Entä jos häviät?" kysyin.

"Mightyena repii minut kappaleiksi", Meow vastasi. Olin sanomassa jotain, kun kuulin askeleita. Meow hyppäsi äkkiä muurin yli piiloon. Minä en ehtinyt.

(kertojana Alexander)

Oli kulunut viisi kuukautta instituutin torjumisesta, mutta olin silti Hearthomessa. En ollut saanut näinä kuukausina aikaan juuri mitään. John teki omia hommiaan instituutissa, emmekä olleet edes nähneet toisiamme viiteen kuukauteen. Ei sillä että olisin halunnut nähdä hänet. Juuri nyt en halunnut nähdä ketään. Kääntyessäni sivukujalle säikähdin. Kujalla oli villi Chespin! Se tuijotti minua surullisesti ja pelokkaasti, ikään kuin sekään ei viihtyisi Hearthomessa.

 

"Haluaisitko tulla kumppanikseni pitkälle matkalle?" kysyin. Chespin tuijotti minua.

"Saisit minulta ruokaa ja suojaa, kunhan vain autat minua muutamissa hommissa", tarkensin.

"Me kumpikaan emme halua jäädä Hearthomeen. Tuletko siis mukaani pois täältä kaupungista?" kysyin. Jätin vielä kertomatta, mitä ne "hommat" olisivat, koska en ollut varma, haluaisiko Chespin lähteä rikollisen mukaan. Sydämeni jyskytti, kun odotin pokemonin vastausta.

 

Chespin nyökkäsi.

©2019 Hidden Power - suntuubi.com