Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 2: Seikkailu Route 1:llä

Saavuimme Route 1:lle. Se oli aurinkoinen metsäreitti. Huomasimme että oksalla kökötti Shroomish.
"Okei, Chimchar, tee Scratch!" huusin. Mutta sen sijaan että olisi raapaissut Shroomishia Chimchar sylkikin suustaan monta pientä tulipalloa.
"Vau, opit Emberin!" ihastelin.
"Chimchar!" Chimchar huudahti ylpeänä suorituksestaaan. Shroomish vaikutti suuttuneelta ja iski Chimcharia Tacklella. Tai ainakin yritti iskeä, sillä Chimchar väisti.
"Tee uudestaan Ember!" huusin.
"Chiim-chaar!" Chimchar huusi sylkien suustaan Emberin tulipalloja. Ne osuivat Shroomishiin. Shroomish vaikutti suuttuneelta, heitti meihin vihaisen silmäyksen ja marssi pois.

Illalla paistoimme nuotiolla makkaraa. Olin ensimmäistä kertaa iloinen siitä , että äiti oli käskenyt minun ottaa kunnon ruokaa mukaani. Chimchar ei välittänyt niin paljon makkaroista, mutta nuotiolla paahdetut vaahtokarkit maistuivat hänellekin.
"Chiimchaar" Chimchar mutisi suu tänä vaahtokarkkeja. Olisin voinut käskeä häntä lopettamaan ruoka suussa puhumisen, mutta en halunnut. Sehän oli vain turha sääntö, jota äidin kaltaiset ihmiset pitivät tärkeänä ja heille oli maailmanloppu jos sitä rikottiin. Mutta täällä luonnossa ei ollut mitään turhia sääntöjä. Äkkiä huomasin, ettei tikussani ollut enää makkaraa. Sen sijaan makkara, joka oli ollut äsken tikussani oli nyt Rattatan suussa.
"Hei! Anna se takaisin!" huusin. Rattata ei totellut.
"Chimchar, tee Ember!" huusin. Chimchar sylki suustaan tulipalloja, jotka osuivat Rattatan selkään. Rattata luovutti ja juoksi pois. Poimin makkaran käteeni. Chimcharin Ember oli paistanut sen.

"SUNKERN! MISSÄ OLET?" kuului huuto.
"Paras mennä katsomaan", tuumin. Juoksimme Chimcharin kanssa kohti huutoa. Huutajaksi paljastui pieni, ehkä viisivuotias tyttö.
"Mikä on hätänä?" kysyin tytöltä.
"Olen kadottanut isän Sunkernin, jota sain lainata päivän ajan nähdäkseni miltä tuntuu olla kouluttaja. Isä varmasti suuttuu minulle", tyttö nyyhkytti.
"Haluatko että me autamme etsinnöissä?" kysyin tytöltä.
"Joo", tämä vastasi hiljaisella äänellä. "Ja kiitos." Aloimme etsimään Sunkernia. Löysimme viisi Bunnelbyä, kolme Shroomishia, kuusitoista Rattataa, neljä Lillipupia ja yhden Espurrin. Mutta emme yhtään Sunkernia. Kahden tunnin etsinnän jälkeen tyttö oli niin itkuinen ettei pystynyt tekemään mitään muuta kuin itkemään.
"Suunkeern", kuului jostain hiljainen ääni.

"Se on Sunkern!" huusin iloisena. Iloni vaihtui kuitenkin peloksi, kun huomasin Sunkernin räpistelevän Fletchingin otteessa. Fletching yritti urheasti nousta ilmaan kantaen itseään painavampaa Sunkernia.
"Päästä se irti!" huusin Fletchlingille.
"Fletchlingg!" se vastasi. Huomasin, että Sunkernin kaulassa oli joku koru. Voisiko Fletchling haluta sitä?
"Voisiko Fletchling saada tuon korun?" kysyin tytöltä.
"Minkä korun?" tämä kysyi unisella äänellä. Tajusin vasta nyt, että kello oli puoli yksitoista. Ei minua väsyttänyt yhtään, mutta tyttö oli viisivuotias joka todennäköisesti meni nukkumaan joka päivä ennen yhdeksää.
"Ai Sunkernin korun? Kyllä Fletchling sen saa jos antaa Sunkernin minulle", tyttö sanoi unenpöpperössä.
"Fletchling, Annatko Sunkernin meille jos saat pitää tuon korun?" kysyin.
"Flettcch", se sanoi kiivaasti nyökyttäen. Oli selvästi helpotus luovuttaa raskas painolasti jollekin muulle. Tyttö sai Sunkernin saa takaisin, mutta tyttö oli jo nukahtanut. Päättelin tämän asuvan Mimi Townissa ja kannoin hänet sinne. Matkaan meni pari tuntia, mutta enhän minä olisi voinut jättää pientä lasta yksin metsään yöksi. Minä yövyt Mimi Tonin laidalla, sillä en enää jaksanut mennä takaisin. Pääsin muutenkin vasta kahdelta nukkumaan, enkä kaivannut ylimääräisiä hereilläolotunteja.

Aamulla nukuin kymmeneen. En ollut kosaan nukkunut niin pitkään, mutta äidin takia en kotona saanut myöskään valvoa myöhään. Aamulla mielessäni oli kuitenkin ajatus. Fletchling ei ollut tulityyppiä, mutta kehittyessä Fletchinderiksi siitä tulisi tulityyppiä pokemon. Sitä paitsi Fletchinderin kehittynyt muoto Talonflame oli yksi uljaimmista tulityyppiä pokemoneista joita tiesin. Päätös oli tehty. Yrittäisin pyydystää sen Fletchlingin. Löysin sen iltapäivällä.
"Chimchar, valitsen sinut!" huusin. Chimchar tuli ulos pokepallot ja oli valmiina otteluun.
"Tee Ember!" huusin. Lentotyypin pokemonien ei ylettyy lähihyökkäyksillä. Ember osui. Fletchling putosi maahan sen vaikutuksesta.
"Tee nyt Scratch!" ohjeistin Chimcharia. Chimchar tottelI ja raapaissut maassa makaavat lintupokemonia.
"Pokepallo, matkaan!" huusin ja heitin pokepallon. Se osui. Pokepallo imi sisäänsä Fletchlingin. Tiesin kuitenkin, että se voisi silti vielä karata. Kahdenkymmenen sekunnin jälkeen minua alkoi kyllästyttää. Eikö tuo huojuminen loppuisi koskaan?
Kiwin kommentti:
Pallo pyörähteli aikansa, kunnes se ikävästi aukesi. Fletchling pomppasi ulos pokepallosta rikkoen sen, mutta se ei lähtenyt karkuun, vaan teki growlin. Haluatko yrittää vielä sen nappaamista?

Saat 6 kolikkoa ja 10 exp-pistettä Chimcharille.

- Kiwi

Oma kommentti:

Tämä tarina oli melko nopeatempoinen ja kuvailua olisi voinut olla enemmän mutta kuitenkin melko onnistunut luku. Omasta mielestäni.

- Eräs henkilö

©2019 Hidden Power - suntuubi.com