Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 1: Lähtö MLuku 1: Lähtö Mimi Townistaini Townista

 Herätyskello soi. Nousin istumaan ja pistin herätyskellon pois päältä. Kello oli seitsemän. Äiti oli jo tekemässä aamupalaa, sen tiesi alhaalta kuuluvasta melusta. Vasta sitten tajusi, ettei tänään ollut tavallinen päivä. Tänään saisin ensimmäisen pokemonini. Anthon-veljeni oli saanut ensimmäisen pokemoninsa, joka oli Squirtle, kaksi vuotta sitten mutta äiti oli pitänyt minut kotona. Minun piti siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa ja tehdä muita sellaisia asioita. Anthonin lähdön jälkeen olin suuttunut äidille, koska tämä ei ollut päästänyt minua aloittamaan matkani. Kahden viikon vihavälien jälkeen olimme tehneet sopimuksen. Kahden vuoden kuluttua saisin lähteä, jos olin hoitanut hommani hyvin kotona. Ja olin tehnyt niin. Ja tänään oli kulunut kaksi vuotta tuosta päivästä. Tänään saisin ensimmäisen pokemonini. Söin aamupalan, johon sisältyi puuroa, kinkkuleipää ja paistettuja munia.

Ei puhettakaan, että olisin päässyt lähtemään aamulla niin kuin kaikki muut. Ei, minun piti valmistaa itselleni eväät. Itse olisin ostanut Mini Townin kyläkaupasta pakkauksen retkileipiä ja pullon mehua. Sillä olisi pärjännyt ainakin Gorou Cityyn asti, ja siellä oli varmasti toinen kauppa. Mutta minun piti pakata reppu täyteen erilaisia ruokia. Siihen meni ensimmäinen reppu. Toinen reppu täyttyi erilaisista lääkkeistä, aurinkorasvasta ja muista asioista, jotka olivat äidin mielestä välttämättömiä. Kolmanteen reppuun, josta tuli kaikkein kevyin, pakkasin ne, mitä omasta mielestäni tarvitsin matkalla. Minulla oli myös neljäs reppu. Se oli vielä tyhjä. Olin suunnitellut antavani sen pokemonilleni, jos se haluaisi itse kantaa omia tavaroitaan. Reppujen pakkaamisen jälkeen minun piti vielä siivota talo.

Kello oli neljä iltapäivällä, kun pääsin vihdoin lähtemään. Katselin Mini Townin kauniita kauppoja, ja kimmeltävää merta pikkukaupungin takana. Suuntasin kohti merta, ja meren rannassa sijaitsevaa majakkaa, joka toimi myös professori Tomoen laboratoriona. Sieltä saisin ensimmäisen pokemonini. Jäin hetkeksi katselemaan merta ja siellä sukeltelevia Goldeenejä ennen kuin astuin sisään majakkaan. Se oli vanha, likainen eikä edes toiminut aina. Silti professori Tomoe halusi asua täällä. Mutta en välittänyt likaisuudesta, vaan aloin etsiä professori Tomoeta.
”Onko täällä ketään?” kysyin kovalla äänellä. Yläkerrasta kuului ryminää, ja professori laskeutui alas.

”Olen hakemassa ensimmäistä pokemoniani”, kerroin professorille.
”Luulin, että kaikki hakevat pokemoninsa aamulla”, professori Tomoe sanoi. Ohitin kysymyksen olankohautuksella.
”Haluaisin tulityypin pokemonin”, sanoin Tomoelle. Tomoe otti kaksi pokepalloa esiin. Niistä tulivat esiin Fennekin ja Chimchar.
”Siinä kaikki mitä on jäljellä”, Tomoe sanoi. Punnitsin vaihtoehtoja päässäni. Olin alusta asti tiennyt, että ottaisin tulityypin pokemonin. Ne tuntuivat kiehtovimmilta kuin muut. Anthon piti vesityypin pokemoneista, mutta hänellä oli tiimissään myös Ivysaur ja Gengar. Anthon oli siis puolikeräilijä, keskittyi yhteen tyyppin mutta otti tiimiin muitakin.

Katselin Fennekiniä ja Chimcharia. Päätös oli vaikea. Molemmat tuntuivat hyviltä vaihtoehdoilta. Professori Tomoe katsoi vierestä eikä vaikuttanut ollenkaan kärsimättömältä, vaan näytti ymmärtävän valinnanvaikeuteni. Sitten joku toinen kouluttaja tuli sisään ja otti Fennekinin pokepallon. Hän lähti heti pois.
”Vai niin. No, otan Chimcharin kun Fennekin vietiin”, sanoin professorille. Professori nyökkäsi ja kaivoi taskustaan kolme pokepalloa, Menman kartan ja pokedexin.
”Näistä on sinulle apua matkallasi”, professori kertoi. Nyökkäsin, kiitin professoria ja lähdin ulos majakasta.

En halunnut pitää Chimcharia pokepallossa, joten se sai kävellä vierelläni. Tai no, oikeastaan se juoksenteli ja hyppeli. Chimcharin pomppimista oli kiva katsella. Se toi mieleen ajat, kun minä ja Anthon olimme viisivuotiaita ja leikimme yhdessä. Mutta ne ajat olivat kaukana takanapäin. Olin nyt pokemon-kouluttaja.
”Chimchar!” Chimchar sanoi vaatien huomiotani. Ajatukseni katkesivat, ja huomasin että Chimchar osoitti pientä torikojua, jossa myytiin muotoiltuja kiviä. Ostin Chimcharille tulenliekkiä muistuttavan taidokkaasti muotoillun kiven. Chimchar vaati kantaa sitä itse. Ojensin Chimcharille pikkurepun. Kivi laitettiin sinne, ja reppu laitettiin Chimcharin selkään. Chimchar ja minä kävelimme Mini Townin halki kohti Route 1:tä. Tunsin oloni mahtavaksi. Kahden vuoden odotuksen jälkeen olin viimeinkin päässyt pokemon-kouluttajaksi ja olin matkalla kohti saleja, Elite Fouria ja Championia. Matkani oli alkanut.

Mini Townin laidalla näin tutun ihmisen. Anthon. Anthon oli pukeutunut farkkuihin ja tummansiniseen huppariin. Anthon oli minua paljon pidempi, ja ulkopuoliset voisivat hyvinkin luulla että minulla ja Anthoinlla olisi kolme vuotta ikäeroa. Anthonin Blastoise nojaili puuhun Anthonin vierellä. Myös muut Anthonin pokemonit olivat paikalla. Cloyster makasi maassa, Gengar leijaili Anthonin yläpuolella, Floatzel seisoskeli Cloysterin vieressä, Vaporeon nautiskeli jotain marjaa ja Ivysaur istui ryhdikkäästi tien reunassa. Oli Anthonin vuoro jäädä kotiin pitämään taloa pystyssä. Oma vuoroni oli mennyt, ja Anthonin vuoro tulossa.
”Otellaanko?” Anthon kysyi yllättäen. Anthonin pokemonien tasot olivat paljon korkeammat kuin Chimcharin, mutta ainahan voisi kokeilla.

”Ivysaur! Tule esiin!” Anthon huusi. Hänen kädessään olevasta pokepallosta tuli esiin Ivysaur.
”Chimchar, mene!” huusin Chimcharille. Chimchar keskeytti kiven tutkimisen, heitti reppunsa syrjään ja hyppäsi eteeni otteluvalmiina.
”Ivysaur, tee Razor leaf!” Anthon huusi. Teräviä lehtiä lensi kohti Chimcharia.
”Väistä!” ohjeistin. Chimchar onnistui nipin napin väistämään nopean iskun.
”Meidän vuoromme! Tee Scratch!” huusin Chimcharille. Chimchar raapaisi Ivysauria Scratchilla. Ivysaur ei edes horjahtanut.

Samaa menoa jatkui ainakin viisi minuuttia. Chimcharin nopeus ja Ivysaurin kestävyys tekivät ottelusta tasaisen, eikä kumpikaan osapuoli päässyt pitkäksi aikaa voitolle.
”Tee Vine whip!” Anthon käski. Ivysaurin kukasta ilmestyi kaksi tummanvihreää liaania. Ne heilahtivat nopeasti kohti Chimcharia. Chimchar ei ehtinyt väistää. Vine whipit vangitsivat Chimcharin otteeseensa.
”Tee Razor leaf!” Anthon huusi. Ivysaur totteli. Vine whipissä kiinni oleva Chimchar ei pystynyt väistämään. Isku oli voimakas. Chimchar lennähti maahan sen voimasta. Vine whipit irtosivat, niin kovaa razor leaf oli tullut.
”Oletko kunnossa?” kysyin huolestuneena Chimcharilta.
”Chim-chaar”, se vastasi yrittäessään vääntäytyä pystyyn.
”Tee Solar beam” Anthon sanoi. Aurinko pilkahti esiin pilvien välistä. Auringonvalon voimalla Ivysaur teki vahvimman iskunsa, Solar beamin, joka osui suoraan maasta ylös kömpivään Chimchariiin. Chimchar lennähti taaksepäin ja tömähti pyörtyneenä maahan.

”Hävisin sitten”, sanoin Anthonille.
”Olet vasta matkasi alussa. Sinä vahvistut vielä paljon, ja niin tekevät myös pokemonisi”, Anthon sanoi. Nyökkäsin.
”Chiim”, kuului hiljainen ääni takaani. Chimchar oli avannut silmänsä ja katsoi minua iloisesti. Nostin pienen Chimcharin syliini.
”Chim-char”, Chimchar sanoi tärkeällä äänellä. Chimcharin pieni reppu oli meinannut unohtua. Nauroin. Chimchar piti selvästikin suuressa arvossa liekinmuotoista kiveä.
”Okei, otetaan se mukaan”, sanoin Chimcharille. Sitten kättelin Anthonin kanssa, ja tiemme erosivat. Anthon lähti kohti kotia mukanaan kuusi pokemoniansa ja minä kohti Route 1:tä mukanani Chimchar.

 

Kiwin kommentti:

Tosi kiva alkutarina!! Mukavan pituinen ja en tannut löytää yhtään kirjoitusvirheitä :o

Saat 9 kolikkoa ja 15 exp-pistettä Chimcharille!

- Kiwi

Oma kommentti:

Ihan perus alkutarina. Kuten useimmat, tämäkin tarina kertoo siitä, kun päähenkilö lähtee hakemaan ensimmäistä pokemoniaan. Tungin mukaan kyllä vielä ottelunkin, ettei koko tarina ole pelkkää jaarittelua ensimmäisestä pokemonista.

- Eräs henkilö

©2019 Hidden Power - suntuubi.com